Eilen oli Ompun ensimmäinen näyttely. Onneksi Ompun paras ystävä Lotte oli mukana, se rauhoitti. Näyttely juttu ei ollut meidän juttu...

Tulimme kotiin ja lähdimme melkein heti lenkille. Päästin Ompun juoksemaan pellolle ja voi sitä riemua. Hän meni sinne ja tänne häntä heiluen. Leikimme ensin ja sen jälkeen kokeilin Ompun rajoja. Jätin odottamaan paikka käskyllä ja annoin hetken päästä luvan mennä takaisin juoksemaan. Hyvin totteli  vaikka ajattelin että päivä oli rankka että saa nähdä kuinka käy... Käveltiin ilman remmiä ja Omppu käveli kauniisti vieressä. Myöhemmin makoiltiin sohvalla ja hän oli minussa ihan kiinni. Laittoi pään minun mahalle ja katsoi minua suoraan silmiin. Silloin sovimme yhdessä uuden vuoden lupauksen. Minä en osallistu Ms Suomi kisoihin ja Omppu koiranäyttelyihin. Löimme tassua/kättä päälle :)

Tänään oli koirakoulun pikkujoulut. Omppu tuli perässäni ilman herkkua kuin minussa olisi ollut magneetti. Kymmenessä viikossa hänestä on kasvanut tottelevainen nuori neiti. Melkein itku pääsi kun Anu, koirakoulun opettaja kehui meitä. Jätin Ompun istumaan ja sanoin rauhallisesti "paikka". Kävelin pois, Omppu istui kuin tatti ja odotti käskyä. Käännyin ja sanoin hyvin rauhallisesti "vapaa". Sain luokseni vauhdilla koiran ja nuolaisun :) Anu sanoi että meidän välillä on upea luottamus.

Jotkut on luotuja näyttelyyn ja jotkut ei. Me mennään mielummin metsään leikkimään piilosta, juostaan kilpaa ja harjoitellaan odottamista. Aamuisin on ihana seurata kun Ompun joulukalenteri aukeaa. Tyttäreni avaa luukun ja antaa Ompun nuuhkia muovin läpi. Kun suklaa on pois paketista, suklaa laitetaan lattialle odota käskyllä. Omppu odottaa kauniisti kunnes tyttäeni sanoo "vapaa". Joka aamuinen ihana hetki <3